Blog

Miksi rakastan musikaaleja

Thu, August 26, 2010

Musiikkiteollisuuden blogaaja Fong Chau puhuu musikaaleista.



Minun täytyy tunnustaa teille kamala salainen paheeni. Minä sitten rakastan musikaaleja. En itse asiassa edes tunne syyllisyyttä sitä kohtaan.

TV-ohjelmat, kuten Glee, ovat saattaneet tehdä musikaalisesta teatterista kovin muodikkaan, mutta tällä tyylilajilla on aina ollut suuri joukko faneja. Katsokaa vaikka tarjolla olevien West End -musikaalien määrää.

Musikaaleilla on kuitenkin huono maine. Olen kuullut niitä kutsuttavan kalkkeutuneiksi, tylsiksi ja epäoleellisiksi. Tämä saattaa pitää paikkaansa pienen joukon kohdalla (Les Misérables, Oopperan kummitus), mutta suurin osa on uskomattoman hauskoja, ja niissä on sen lisäksi upeita kappaleita.

Yksi kaikkien aikojen lempimusikaalini, Hairspray (pyörii tällä hetkellä Shaftesbury Theatressa), käsittelee rasismia, yksilön käsitystä omasta ruumiistaan ja ennakkoluuloja todella koskettavalla, hauskalla sekä vastuuntuntoisella tavalla, ja se saa minut myös haluamaan ponkaista ylös tanssimaan. Unohtakaa tosin sen elokuvaversio (uusi versio!) – itse näyttämömusikaali on 100 kertaa parempi.

Yksi parhaista näkemistäni musikaaleista on Spring Awakenin, josta itse asiassa Gleen tähti Lea Micheles ponnahti suurempaan tietoisuuteen. Se sijoittuu syvästi uskovaiseen saksalaiskylään ja kertoo tarinaa kahdesta teinistä, jotka löytävät rakkauden ja kasvavat aikuisiksi. Se on todella kaunis tarina, josta löytyy upeita kappaleita. Tässä pieni pätkä...
http://www.youtube.com/watch?v=L_Bl9NIBvY8&feature=related

Tässä on soittolista musikaaleista tutuista lempikappaleistani.

Musikaalit!

Onko sinulla lempimusikaalia? Kerro se meille!




Naam: Fong Chau
Leeftijd: 27
Mijn karaokesong: Total Eclipse Of The Heart
Meest gênante moment van mijn carrière: toen ik een rij metalen kluisjes omverkegelde tijdens het interviewen van m'n favoriete dj's.
Eerste album: True Blue van Madonna. Het album moet van een van mijn oudere zussen zijn geweest, maar ik weet nog dat ik m'n eigen dansmoves verzon en er non-stop naar luisterde.
Grappig weetje: de eindmonoloog van Thriller vind ik nog steeds zo griezelig dat ik de kamer uitloop als ik hem zie.

Over mezelf
Ik ben al sinds klein kind gek van muziek en heb de mazzel gehad de afgelopen vijf jaar beroepsmatig over muziek te kunnen schrijven. Zoals veel kinderen droomde ik ervan in een band te spelen, maar het enige instrument dat mijn ouders me gaven, was een klarinet, dus toen begon ik maar te schrijven over popmuziek. Voor mijn werk heb ik Keane, Coldplay, Muse en Florence Welch mogen ontmoeten.
Als ik een moeilijke beslissing moet nemen, dan denk ik: 'Wat zou Beyonce doen?'